Täällä ollaan! Kohti Lissabonin maratonia osa 1.

Blogi on ollut pienellä tauolla, mutta täällä ollaan ja kohta mennään taas! Aikaisemmista suunnitelmista poiketen tänä syksynä onkin vuorossa Lissabonin (eikä Colmarin) maraton ja juoksukavereiksi lähtevät jälleen kerran rakas veljeni ja hänen tyttöystävänsä! Jee! Matkalla seuraa mukana myös korvaamaton huoltomiehemme ja maratonleskeksikin luonnehdittavissa oleva rakas aviomieheni. Tervetuloa seuraamaan ulkosuomalaisen amatööriurheilijan taivalta kohti seuraavaa 42.195 km pitkää koetusta!

20620767_10155563282372974_1489261956408194084_n

Täällä sitä treenaillaan… 🙂

Maraton järjestetään lokakuussa ja lähtötilanne ei ole ehkä täysin ideaali, mutta onhan tässä nyt vielä aikaakin. Moni on kysellyt minulta viime aikoina, miten minä voin juosta maratonin. Vastaus siihen on, että lähes kuka tahansa voi periaatteessa juosta maratonin. Toiset isommalla ja toiset vähemmällä panostuksella. Itseltäni se vaatii kuitenkin roimasti aikaa ja itsekuria.

Keskellä viikkoa tehtävät treenit ovat yleensä keskimäärin noin 7-12 km ja sisältävät muun muassa mäkitreenejä, intervalleja ja ”kynnystreenejä” (jolla tarkoitan omaa normaalia juoksuvauhtia haastavia treenejä) erilaisina yhdistelminä. Ei kuulosta pahalta eikä edes kovin aikaa vievältä, mutta kun tähän pitää yhdistää normaali arki ja sosiaalinen elämä niin se on välillä melkoista palapeliä, priorisoimista ja välillä myös treenien tai tapaamisten perumista.

Viikonloppuisin juoksen yhden pidemmän lenkin. Viime viikonloppuna se oli 26 km pitkä. Periaatteessa kyseessä ei ole kuin muutaman tunnin juoksu. Ongelma piileekin siinä, että juoksun ajankohta pitäisi olla sopiva omiin menoihin, ruokailuihin, nukkumiseen, palautumiseen ja kaikenlaiseen muuhun säätämiseen nähden. Miten minä voin siis juosta maratonin? Käyttämällä aikaa treenaamiseen!

19642773_10155494216362974_550516539399762343_n

Lomalla Suomessa keskityttiin perheen ja ystävien tapaamiseen ja yksinkertaisesti levyttelyyn maalaismaisemissa.

Kesälomaa edelsi lähes kuukauden mittainen ajanjakso, jolloin en tukkoisen nenän (=potentiaalisen poskiontelontulehduksen pelossa) enkä kiireiden vuoksi juossut lähestulkoon ollenkaan. Kesäloman jälkeisen ajan olen yrittänyt pyhittää kunnon kohottamiselle niin paljon kuin mahdollista muun arjen keskellä. Ei tässä mitään maailman eikä edes Suomen ennätyksiä olla tekemässä, mutta on ollut ilo etsiä taas hyvää juoksuvirettä. Juoksemisen todellinen ilo on myös alkanut taas löytyä, kun kunto on alkanut uudelleen kohota loman jälkeen!

20525828_10155551579407974_7081136928190268812_n

Ei näin…

Juokseminen on hauskaa ja sitä ei mielestäni tule harrastaa rypyt otsalla. Voin paljastaa teille, että juoksin viime viikolla kymmenen kilometrin lenkin ympäri Pariisin keskustaa housut väärinpäin ja kokolappu liehuen. Näin sitä treenataan muodin pääkaupungissa! XD Olkoonkin niin että maratonharjoittelu vaatii (useimmiten) myös amatööreiltä aikaa, niin tämä(kin) hullu harrastus antaa paljon iloa, naurua, energiaa, onnistumisen elämyksiä, ystäviä ja mahdollisuuksia lähteä uusiin matkakohteisiin harrastuksen merkeissä. Suosittelen kaikille!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s